Perjantai koitti vihdoin ja viimein. Urakoitsijan reippaat muuttomiehet saapuivat sovitusti puoliltapäivin muuttamaan tavaramme väistöasuntoon. Kyllähän tässä itsekkin on tullut hommailtua yhtä ja toista, ja sen näkee tai pikemminkin tuntee koko kropassa :( ei tää pakkaaminen ja muuttaminen helppa ole...
Emme olleet saaneet yhtä kissoistamme tarpeeksi ajoissa boxiin, joten kun koti täyttyi vierailla miehillä, Poitsu käytti hyväkseen avoimen oven ja paineli pihalle. Järkyttyneenä vieraasta ympäristöstä Poitsu sitten juoksi portaita edestakas (minä perässä), kunnes pienestä kolosta livahti portaiden alla olevaan pihavarastoomme. Onneksi (tässä tilanteessa) järkytys oli niin suuri, että Poitsu jähmettyi paikalleen ison tavarapinon taakse. Rakas mieheni kutsuttiin hätiin pinoa siirtämään ja sain heitettyä huovan Poitsun päälle ja Poitsun syliini ja boxiin. Taisi siinä pari kyyneltä poskelle vierähtää... Turvassa oltiin <3
Ollaan otettu tämä väistöasunnossa asuminen vähän niinkuin mökkireissuna. Ja mökiltähän tämä asunto vaikuttaa ;) Vaikka neliöitä on, ei niitä juuri niissä tärkeissä huoneissä kyllä näe :( Keittiö on kuin piparkakkutalossa, pieni ja sievä, mutta ei ison perheen tarpeisiin. Olohuoneessa on yksi seinä kokonaan ikkunaa ja säleverhoja kun ei ole, niin verhoa meni yhteensä 15 metriä, jotta koko pinta-ala saatiin peitettyä. Maan tasalla kun ollaan, on ikkunat pakko peittää.
Ainoa positiivinen asia nyt tässä hetkessä on tuo ihana löytöni asuinalueemme FB palstalla. Ihana valkoinen klaffi pöytä vain 50 euroa. Tuonne saa kivasti piiloon isännän tietokoneet ja muut rojut.
Ihanaa lauantain jatkoa kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti